Avioero ja omaisuuden ositus

Avioerossa tulee tehdä omaisuuden ositus, jossa avioliiton aikana kertynyt omaisuus jaetaan puolisoiden kesken. Ositus perustuu lähtökohtaisesti puolisoiden tasa-arvoiseen omaisuuden jakoon, ellei avioehdolla tai muilla sopimuksilla ole toisin sovittu. Tässä artikkelissa käymme läpi, miten avioeron jälkeinen ositus käytännössä toteutetaan, mitkä tekijät vaikuttavat ositukseen, sekä mitä tehdä, jos ositus on riitaisa.

Milloin ositus tehdään ja onko se pakko tehdä?

Osituksessa avio-oikeus puretaan eli omaisuus jaetaan pysyvästi osapuolten välillä. Ositus voidaan tehdä heti, kun avioero on tullut vireille käräjäoikeudessa ja toinen puoliso vaatii omaisuuden jakamista. Ositus voidaan tehdä pitkänkin ajan kuluttua erosta, mutta kuitenkin viimeistään toisen puolison kuollessa. Ositus on suositeltavaa hoitaa mahdollisimman pian avioeron vireilletulon jälkeen. Niin kauan kuin ositusta ei ole toimitettu, on entinen puoliso mukana toisen puolison kuolinpesässä osakkaana. 

Lue täältä lisää, onko ositus pakko tehdä avioeron jälkeen.

Voit lukea täältä, voiko osituksen tehdä vuosia avioeron jälkeen.

Miten ositus tehdään?

Ositusta tehtäessä lasketaan kummankin puolison netto-omaisuus (varallisuus vähennettynä veloilla). Osituslaskelman perusteella määritetään tasinko eli mahdollinen omaisuuden tasaus, jolla vähemmän omistavalle puolisolle kompensoidaan tasavertaisuus. Tämä tar­koit­taa käy­tän­nössä sitä, että va­rak­kaampi puo­liso joutuu luo­vut­ta­maan toi­selle puo­li­solle omaa omai­suut­taan, jotta saavutetaan tasajako.

Yleisin tapa toimittaa omaisuuden ositus on tehdä se puolisoiden keskinäisin sopimuksin.

Sopimusositus etenee seuraavasti:

1. Omaisuuden luettelointi: Ensin selvitetään ja luetteloidaan kummankin puolison omaisuus, mukaan lukien rahavarat, kiinteistöt, sijoitukset, yritysomaisuus ja velat. Puolisoiden omaisuuden arvo ja velkojen määrä ilmoitetaan avioeron vireilletulohetken mukaisesti. 
2. Varallisuuden arviointi: Kaikki omaisuuserät arvioidaan markkina-arvoin. Tämä vaihe voi sisältää asiantuntija-arvioita esimerkiksi kiinteistöistä tai sijoituksista, jotta omaisuuden arvo vastaa sen todellista tilannetta.
3. Osituslaskelma ja tasinko: Omaisuusluettelon perusteella suoritetaan laskennallinen omaisuuden ositus. Osituslaskelmassa kumpikin puoliso saa puolet avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä (eli omaisuudesta joka jää jäljelle kun varoista vähennetään velat). Tähän tasajakoon pääseminen voi vaatia, että enemmän omistava suorittaa tasinkoa vähemmän omistavalle.
4. Ositussopimus: Osituksesta laaditaan kirjallinen ositussopimus. Molempien osapuolten tulee allekirjoittaa ja hyväksyä sopimus. Lisäksi kahden esteettömän henkilön tulee allekirjoittaa sopimus todistajina. Ositussopimus suojaa kumpaakin osapuolta myöhemmiltä vaateilta.
5. Omaisuuden jako: Lopuksi omaisuus jaetaan osapuolten sopimalla tavalla niin, että päästään laskennassa määrättyyn lopputulokseen. Osapuolet voivat myös yhteisymmärryksessä poiketa laskennan lopputuloksesta. Osapuolet voivat sopia, mitä omaisuutta kumpikin saa ja miten enemmän omistava puoliso maksaa tasinkonsa.

On myös mahdollista, että avioliittolain säännöksistä poiketaan osapuolten keskinäisin sopimuksin ja ositussopimuksella todetaan, että jaettavaa omaisuutta ei ole. Tämän kaltainen ositussopimus tulee myös tehdä lain muotovaatimuksia noudattaen. Laadimme tällaisessa tapauksessa ositussopimuksen kiinteään hintaan 500 €.

Avioehto ja ositus

Jos puolisoilla on avioehtosopimus, se voi rajata tiettyjä omaisuuseriä osituksen ulkopuolelle. Esimerkiksi, jos avioehdossa määrätään, että toisen puolison yritysomaisuus on hänen omaisuuttaan, sitä ei oteta huomioon osituksessa. Myös mahdolliset lahjat ja perinnöt on voitu rajata avio-oikeuden ulkopuolelle lahjakirjalla tai testamentilla.

Jos puolisot ovat avioehtosopimuksella rajanneet avio-oikeuden ulkopuolelle kaiken omaisuutensa, he voivat sopimuksella luopua osituksen tekemisestä. Tällöin kirjallisesti sovitaan, että kumpikin pitää oman omaisuutensa.

Riitaisa ositus

Jos osapuolilla on erimielisyyksiä osituksen lopputuloksesta, ositus on riitaisa. Riitatilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun puolisot ovat eri mieltä omaisuuden arvosta, eivät halua luovuttaa omaisuutta toiselle tai pitävät tiettyä omaisuutta omanaan. Jos keskinäiseen sopuun ei päästä, osapuolet voivat hakea tuomioistuimelta pesänjakajaa ratkaisemaan erimielisyydet ja toimittamaan osituksen.

Pesänjakajan rooli riitaisassa osituksessa

Pesänjakaja on tuomioistuimen määräämä puolueeton henkilö (asianajaja tai juristi), jolla on laillinen oikeus tehdä päätöksiä omaisuuden osituksesta puolisoiden puolesta. Pesänjakajan keskeisiä tehtäviä ovat:

• Puolisoiden vaatimusten kuuleminen: Pesänjakaja kuulee molempia osapuolia ja auttaa selvittämään asioita sovinnollisesti.
• Osituksen toimittaminen: Pesänjakaja käy läpi kummankin puolison esittämät vaatimukset ja tiedot omaisuudesta ja veloista. Lopulta pesänjakaja toimittaa osituksen eli tekee päätöksen siitä, miten omaisuus jaetaan. Pesänjakajan toimittama ositus on lähtökohtaisesti sitova, ellei jompikumpi puolisoista nosta moitekannetta.
•  

Tarvitsetko apua osituksessa?

Ota yhteyttä tilanteesi kartoittamiseksi. Alkukartoitus on maksuton, eikä yhteydenotto sido sinua mihinkään.