Onko ositus pakko tehdä avioeron jälkeen?

Ositus on juridinen toimenpide, jossa puolisoiden omaisuus jaetaan avioliiton päättyessä joko avioeroon tai kuolemaan. Osituksesta säädetään avioliittolaissa. Ositus purkaa avio-oi­keu­den toisen omai­suu­teen. Ilman avio­eron osi­tus­ta entisellä puo­li­sol­lasi­ on edel­leen oikeus omai­suu­tee­si. Moni avio­pa­ri jättää osi­tuk­sen suo­rit­ta­mat­ta avioeron jälkeen. Osi­tuk­sen te­ke­mi­nen on kui­ten­kin suo­si­tel­ta­vaa ja se kan­nat­taa­kin tehdä mah­dol­li­sim­man pian.

Mutta onko ositus aina pakko tehdä? Tässä artikkelissa käymme läpi, milloin ositus on pakko tehdä ja miksi se kannattaa tehdä.

Milloin ositus on pakko tehdä?

Avio­eron osi­tus­ta ei lain mukaan ole pakko tehdä.  Avioliittolaki velvoit­taa toimittamaan osi­tuk­sen vain sil­loin, kun toinen puo­li­sois­ta sitä vaatii. Osi­tus­vaa­ti­muk­sen esit­tä­mi­sel­le ei ole määräaikaa, ja ositus voi­daan tehdä vielä vuosia avio­eron jäl­keenkin.

Ositus on pakko tehdä ennen perinnönjakoa. Tämä tarkoittaa, että kun toinen puolisoista kuolee, lesken ja perillisten oikeuksien selvittämiseksi omaisuus on jaettava ensin osituksen kautta. Jos ositusta ei tehdä avioeron jälkeen, se tulee joka tapauksessa eteen kuoleman yhteydessä, koska perinnönjaon edellytyksenä on, että puolisoiden omaisuus on ensin jaettu.

Milloin ositusta ei tarvitse tehdä?

Ositus voidaan jättää tekemättä avioeron jälkeen. On yleistä, että ositus jätetään tekemättä seuraavissa tapauksissa:

1. Avioehto: Jos avioehtosopimuksella on kokonaan poissuljettu avio-oikeus toisen omaisuuteen, ositusta ei tule tehdä, vaan omaisuus jaetaan erottelulla. Tällöin kuitenkin olisi hyvä laatia omaisuuden erottelusopimus.
2. Sovinnolliset tilanteet: Jos kummallakaan puolisolla ei ole vaatimuksia toisen omaisuuteen ja omaisuus jaetaan yhteisymmärryksessä.
3. Ei jaettavaa omaisuutta: Jos kummallakaan puolisolla ei ole merkittävää omaisuutta tai avio-oikeuden alaista omaisuutta, ositus voi osoittautua tarpeettomaksi.

Kaikissa näissä tapauksissa on kuitenkin erittäin suositeltavaa laatia sopimus, jossa yhteisesti todetaan, että omaisuus on osapuolten välillä jaettu. Lain sil­mis­sä ositus on suo­ri­tet­tu vasta, kun siitä on ole­mas­sa allekirjoitettu osi­tussopimus. Tämä suojaa kumpaakin osapuolta.

Miksi ositus kannattaa tehdä?

Vaikka ositus ei vaikuttaisi pakolliselta heti avioeron jälkeen, se on usein järkevää suorittaa viipymättä. Jos ositus jätetään tekemättä, tilanteeseen voi liittyä epäselvyyksiä myöhemmin, esimerkiksi perinnönjaon yhteydessä tai jos toinen entisistä puolisoista solmii uuden avioliiton.

Te­ke­mät­tä jää­nees­sä osi­tuk­ses­sa on riski siitä, että en­ti­nen puo­li­so vaatii sen te­ke­mis­tä myö­hem­min, jopa vuo­sien päästä. Vuo­sien jäl­keen on han­ka­laa sel­vit­tää, mikä omai­suus kuului avio-oi­keu­den pii­riin. Osituksessa huomioidaan puolisoiden omaisuus avioerohetkellä ja omaisuus arvioidaan jakohetken mukaan. Tämä voi tarkoittaa, että omaisuuden arvo on noussut tai laskenut huomattavastikin ja voi vaikuttaa tasingon määrään. Tämä voi tar­koit­taa jopa sitä, että se puo­li­so, joka ai­em­min olisi ollut oi­keu­tet­tu ta­sin­koon, voi joutua sen mak­sa­jak­si omaisuuden arvonmuutoksen seu­rauk­se­na.

Mikäli osi­tus­ta ei suo­ri­te­ta, saatat jäädä paitsi ta­sin­gos­ta. Osi­tuk­ses­sa puo­li­soi­den avio­va­ral­li­suus las­ke­taan yhteen ja jae­taan tasan. Ta­sin­koa mak­se­taan tämän las­kel­man pe­rus­teel­la siten, että vähemmän omistava puo­li­so on oi­keu­tet­tu saa­maan toi­sel­ta puo­li­sol­ta ta­sin­koa niin, että omaisuus jakautuu tasan.

Pe­rin­tö­kaa­ren mukaan puo­li­so on kuo­lin­pe­sän osakas siihen saakka, kunnes ositus on tehty. Myös entinen puoliso on kuolinpesän osakas, jos ositusta ei ole tehty. Mikäli osi­tus­ta ei ikinä toi­mi­tet­tu, jää sen toi­mit­ta­mi­nen vii­mesijassa pe­ril­li­sten harteille, kun vain­ajan jää­mis­töä sel­vitetään.

Osituksen tekeminen antaa oikeudellisen selkeyden molempien osapuolten omaisuuteen ja voi ehkäistä tulevia riitoja esimerkiksi omaisuuden arvostuksesta.

Miten ositus tehdään?

Osituksesta tehdään kirjallinen sopimus eli osituskirja. Se sisältää luettelon puolisoiden omaisuudesta ja veloista, joiden perusteella tehdään tasinkolaskelma, sekä jaon lopputuloksen. Ositussopimus on allekirjoitettava molempien osapuolten sekä kahden todistajan toimesta.

Ositus etenee käytännössä seuraavasti:

Ensin tulee selvittää molempien puolisoiden omaisuus ja velat. Tämä sisältää:

• Avio-oikeuden alainen omaisuus (esim. asunnot, autot, säästöt). Omaisuus luetteloidaan avioeron vireilletulohetken mukaan ja arvostetaan jakohetken mukaan. Tässä välissä on voinut kulua pitkäkin aika.
• Avio-oikeudesta vapaa omaisuus, kuten avioehdolla rajattu tai lahjana tai perintönä saatu omaisuus.
• Velkojen luettelointi. Ennen jakoa kummankin puolison velat vähennetään heidän omaisuudestaan.

Kun omaisuus on selvitetty, tehdään tasinkolaskelma. Tasinko tarkoittaa omaisuuden tasaamista puolisoiden välillä osituksen yhteydessä. Tasinkolaskelmassa varakkaampi puoliso maksaa toiselle tasinkoa, jotta kummankin avio-oikeuden alaisen omaisuuden nettoarvo olisi yhtä suuri. Tasinko voidaan maksaa rahana tai luovuttamalla muuta omaisuutta.

Esimerkki:

• Puoliso A:lla on 250 000 euron arvoinen avio-oikeuden alainen omaisuus, joka sisältää 150 000 euron arvoisen kiinteistön puolikkaan (yhteisomistuksessa B:n kanssa) ja 100 000 euron edestä pankkitilivaroja ja osakkeita. Lisäksi A on saanut perintönä kesämökin, joka on testamentilla suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle. Kesämökkiä ei jaeta.
• Puoliso B omistaa vain 150 000 euron arvoisen kiinteistön puolikkaan.
• Puolisoiden yhteenlaskettu avio-oikeuden alainen omaisuus on 400 000 euroa, joten olemmilla pitäisi osituksen jälkeen olla 200 000 euroa. Näin ollen puoliso A:n tulee maksaa tasinkona 50 000 euroa puoliso B:lle, jolloin kummankin omaisuuden arvo tasapainottuu.
• Osituksessa voidaan myös sopia, että puoliso B ottaa kiinteistön yksin omistukseensa, jolloin hänen tulee maksaa A:lle 100 000 euroa kiinteistöstä, kun huomioidaan 50 000 euron tasinko.

Sovinnollisessa osituksessa puolisot voivat sopia jaosta vapaasti, kunhan jako noudattaa lakia. Sopimusosituksessa määritetään, kuka saa mitäkin omaisuutta, sekä tasingon määrä ja sen suorittamistapa.

Ositus on suoritettu, kun siitä on laadittu osapuolten allekirjoittama osituskirja. Sopimus takaa osi­tuk­sen oi­keu­del­li­sen si­to­vuu­den ja var­mis­taa, ettei jo tehtyä osi­tus­ta voida myö­hem­min vaatia muu­tet­ta­vak­si.

Mitä jos toinen osapuoli ei suostu tekemään ositusta?

Jos toinen puoliso kieltäytyy tekemästä ositusta tai ei suostu sopimukseen osituksen ehdoista, voidaan tällaisessa tilanteessa hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä. Pesänjakaja on puolueeton juristi, joka toimittaa osituksen osapuolten puolesta. Pesänjakaja selvittää kummankin osapuolen omaisuuden sekä velat ja suorittaa tasajaon. Jos toinen puoliso on velvollinen maksamaan tasinkoa, pesänjakaja määrää tasingon määrän. Vaikka prosessi on aikaa vievä ja kallis, se takaa, että ositus suoritetaan lainmukaisesti.

Autamme osituksen laatimisessa

Avioeroon liittyvät omaisuuden jakokysymykset voivat olla monimutkaisia ja niistä voi olla riitaa puolisoiden kesken. On suositeltavaa hoitaa ositus mahdollisimman pian, jotta omaisuus- ja perintöoikeudelliset asiat eivät aiheuta myöhemmin lisää ongelmia. Juristimme auttaa myös ositussopimuksen laadinnassa kiinteään hintaan sekä voimme toimia myös pesänjakajan tehtävissä. Erotilanteiden selvittäminen on erikoisalaamme.

Ota yhteyttä tilanteesi kartoittamiseksi. Alkukartoitus on maksuton, eikä yhteydenotto sido sinua mihinkään.