Kansainvälisten avioliittojen yleistyessä yhä useammat parit kohtaavat avioeron tilanteessa, jossa puolisot ovat eri kansallisuuksia, asuvat eri maissa tai omaisuus sijaitsee useassa valtiossa. Tällöin avioeroa koskevan lain ja tuomioistuimen määräytyminen voi olla monimutkaista.
Suomalaisen tuomioistuimen käsittelemään avioeroon sovelletaan aina Suomen lakia, mutta aviovarallisuuteen ja perintöön sovellettava laki voi olla eri – ja siihen puolisot voivat vaikuttaa etukäteen lainvalintasopimuksella ja testamentilla. Tämä artikkeli tarjoaa tietoa siitä, minkä maan laki soveltuu kansainväliseen avioeroon ja mitä puolisoiden tulee huomioida avioerotilanteessa.
EU-maiden välillä toimivaltaa koskevista säännöistä säädetään Bryssel IIb-asetuksessa. Asetusta sovelletaan kaikissa EU-maissa Tanskaa lukuun ottamatta. Se ei nimeä yhtä ensisijaista toimivaltaperustetta, vaan luettelee seitsemän vaihtoehtoista perustetta, joista tuomioistuin on toimivaltainen, jos jokin täyttyy – esimerkiksi:
Esimerkiksi jos suomalainen ja ruotsalainen puoliso asuvat Suomessa, suomalainen käräjäoikeus on toimivaltainen. Jos toinen puoliso muuttaa Ruotsiin, molemmat maat voivat tietyin edellytyksin olla toimivaltaisia samanaikaisesti. Toimivaltainen tuomioistuin ratkeaa sen mukaan, kumpaan tuomioistuimeen asia laitetaan vireille ensin.
Jos toinen puolisoista ei ole EU-kansalainen tai asuu EU:n ulkopuolella, tuomioistuimen toimivalta voi määräytyä kansallisen lain perusteella, ja EU:n ulkopuolella annettu avioeropäätös vaatii usein erillisen tunnustamismenettelyn ollakseen pätevä Suomessa. Esimerkiksi suomalais-intialaisen parin Intiassa saama avioero ei automaattisesti kelpaa Suomessa, ellei sitä tunnusteta erikseen.
EU:ssa on olemassa Rooma III-asetus, joka antaa siihen osallistuvien jäsenvaltioiden tuomioistuimille mahdollisuuden soveltaa puolisoiden valitsemaa lakia tai määräytyneen liittymän mukaista lakia avioeroon. Rooma III on kuitenkin toteutettu tiiviimpänä yhteistyönä, ja Suomi ei osallistu siihen. Asetusta sovelletaan muun muassa Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa.
Suomessa vireillä olevaan avioeroon sovelletaan aina Suomen lakia, riippumatta puolisoiden kansalaisuudesta tai siitä, missä he ovat aiemmin asuneet. Tämä on kirjattu suoraan avioliittolakiin: ”Avioeroa, avioliiton kumoamista ja yhteiselämän lopettamista koskevassa asiassa on sovellettava Suomen lakia” Suomalaisen tuomioistuin ei sovella vieraan valtion avioerolakia, vaikka molemmat puolisot olisivat ulkomaan kansalaisia.
Tämä tarkoittaa käytännössä, että lainvalinnan merkitys avioeroasiassa itsessään korostuu vain, kun asiaa käsitellään Rooma III -maassa (esim. Ruotsissa tai Saksassa). Silloin puolisot voivat etukäteen sopia, minkä maan lakia heidän avioeroonsa sovelletaan, tai laki määräytyy oletuksena yhteisen asuinpaikan, viimeisen yhteisen asuinpaikan tai yhteisen kansalaisuuden perusteella. Suomalaisparille tämä on tärkeä tieto silloin, kun on epäselvää, missä maassa avioerohakemus kannattaa laittaa vireille.
Avioeron yhteydessä tärkeä ja erillinen kysymys on omaisuuden jakaminen. Tätä ei ratkaista avioerolla sovellettavan lain mukaan, vaan EU:ssa aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain määrittää aviovarallisuussuhteita koskeva asetus. Tähän asetukseen Suomi osallistuu.
Sovellettava laki määräytyy seuraavassa ensisijaisuusjärjestyksessä:
puolisoiden tekemä lainvalintasopimus, jossa on valittu jommankumman puolison asuinpaikan tai kansalaisuuden valtion laki sopimuksen tekohetkellä
jos sopimusta ei ole, sen valtion laki, jossa puolisoille muodostui ensimmäinen yhteinen asuinpaikka avioitumisen jälkeen
toissijaisesti puolisoiden yhteinen kansalaisuus avioitumishetkellä
viimeisenä keinona se valtio, johon puolisoilla on kokonaisuutena läheisin yhteys
Jos aviovarallisuusasetusta ei voida soveltaa (esimerkiksi liityntä asetukseen osallistumattomaan valtioon), asia ratkaistaan kansallisten kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan.
Omaisuuden jako riippuu suuresti sovellettavasta laista:
Avioehdon vaikutus: Suomessa puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, ellei avioehtoa ole laadittu, kun taas monissa muissa maissa lähtökohtana on omaisuuden erillisyys.
Yritysvarallisuus: Yrityksen kohtelu avioerossa vaihtelee sovellettavan lain mukaan. Suomessa yrityksen arvo otetaan huomioon osituksessa, ellei avioehtoa ole.
Kiinteä omaisuus: Kiinteistön sijaintivaltion laki voi vaikuttaa kiinteistön omistusjärjestelyihin, vaikka itse avioero käsiteltäisiin toisessa maassa.
Kansainvälisessä avioerossa omaisuuden jakaminen voi vaikuttaa myös perinnönjakoon. EU:ssa perintöasioihin sovelletaan perintöasetusta, jonka mukaan perintöön sovellettava laki määräytyy pääsääntöisesti vainajan viimeisen vakituisen asuinpaikan mukaan, ellei testamentissa ole valittu kansalaisuusvaltion lakia. Perintöasetus sitoo Suomea.
Kansainvälisten parien kannattaa laatia testamentti, jossa määritellään omaisuuden jakautuminen kuoleman varalta, ja varmistaa, että avioerossa sovitut järjestelyt eivät ole ristiriidassa tulevien perintöasioiden kanssa.
Meiltä Law Clinicilta saat suomalaisen juristin, joka tuntee sekä Suomen lain että kansainvälisen oikeudellisen sääntelyn. Meillä on ymmärrystä Suomen lain pakottavista säännöistä sekä kokemusta rajat ylittävistä tilanteista. Kaikki lakipalvelut saat meiltä etänä ilman hankaluuksia aikaeron tai kielimuurin kanssa.
Autamme suomalaisia ulkomailla asuvia, diginomadeja ja ulkomaille muuttoa suunnittelevia muun muassa:
Ota meihin yhteyttä. Alkukartoitus on maksuton, eikä yhteydenotto sido sinua mihinkään.
Tilanteesi alkukartoitus on maksuton. Vastaamme yhteydenottoosi saman päivän aikana.
Voit ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen info@lawclinic.fi tai täyttämällä yhteydenottolomakkeen.
Kartoitamme yhteydenottosi perusteella lakiavun tarpeesi ja palaamme asiaan sähköpostitse. Yhteydenotto ei sido sinua mihinkään.
Law Clinic Oy | 3263868-2 | info@lawclinic.fi