Kansainvälisten avioliittojen yleistyessä yhä useammat parit kohtaavat avioeron tilanteessa, jossa puolisot ovat eri kansallisuuksia, asuvat eri maissa tai omaisuus sijaitsee useassa valtiossa. Tällöin avioeroa koskevan lain ja tuomioistuimen määräytyminen voi olla monimutkaista. Tämä artikkeli tarjoaa tietoa siitä, minkä maan laki soveltuu kansainväliseen avioeroon ja mitä puolisoiden tulee huomioida avioerotilanteessa.
Avioeron käsittelevä tuomioistuin riippuu pääasiassa puolisoiden asuinpaikasta ja kansalaisuudesta. Euroopan unionissa asiaa säädellään Bryssel IIa-asetuksella. Asetusta sovelletaan, jos molemmat puolisot tai toinen puolisoista asuu pysyvästi EU-maassa.
Tuomioistuimen toimivaltaan vaikuttavat:
Yhteinen asuinpaikka: Jos puolisot asuvat samassa EU-maassa, kyseisen maan tuomioistuin on toimivaltainen.
Viimeinen yhteinen asuinpaikka: Jos vain toinen puolisoista asuu tällä hetkellä kyseisessä maassa, se voi silti olla toimivaltainen.
Toisen puolison asuinpaikka: Jos puolisot asuvat eri maissa, toimivaltainen tuomioistuin voi olla siellä, missä toinen puoliso asuu.
Puolison kansalaisuus: Joissain maissa kansalaisuus voi vaikuttaa tuomioistuimen toimivaltaan, vaikka puoliso ei asuisi kyseisessä maassa.
Esimerkiksi jos suomalainen puoliso ja kanadalainen puoliso asuvat Suomessa, Suomen tuomioistuin on toimivaltainen. Jos puolisoista toinen muuttaa Ruotsiin, molemmat maat voivat olla toimivaltaisia tilanteesta riippuen.
Lainvalinta ja tuomioiden tunnustaminen ovat erityisen tärkeitä, kun toinen puolisoista ei ole EU-kansalainen. EU:n ulkopuolisten maiden päätökset voivat vaatia erillisen tunnustamismenettelyn. Esimerkiksi jos suomalainen ja intialainen pari eroavat Intiassa, heidän on varmistettava, että Intiassa annettu avioeropäätös tunnustetaan Suomessa, jotta päätös on pätevä myös Suomessa.
Lainvalintaan vaikuttavat asuinpaikka, kansalaisuus ja aviopuolisoiden yhteinen tahto. EU:n jäsenvaltioissa sovelletaan useissa tapauksissa Rooma III-asetusta, jonka perusteella laki valitaan seuraavassa järjestyksessä:
Puolisoiden lainvalintasopimus: Puolisot voivat sopia, minkä maan lakia avioeroon sovelletaan.
Yhteinen asuinpaikka: Jos lainvalinnasta ei ole sovittu, sovelletaan puolisoiden yhteisen asuinpaikan lakia.
Viimeinen yhteinen asuinpaikka: Jos puolisot eivät asu enää samassa maassa, sovelletaan viimeisen yhteisen asuinpaikan lakia, jos toinen puolisoista yhä asuu siellä.
Kansalaisuus: Jos yhteistä asuinpaikkaa ei ole, voidaan soveltaa puolisoiden yhteisen kansalaisuuden lakia.
Jos toinen puolisoista ei ole EU:n kansalainen, Rooma III-asetus ei välttämättä koske häntä. Tällöin kansallinen lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset vaikuttavat asiaan.
Avioeron yhteydessä tärkeä kysymys on omaisuuden jakaminen. EU:ssa aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaa lakia määrittää aviovarallisuussuhteita koskeva asetus. Tällöin lainvalinta voi perustua puolisoiden tekemään sopimukseen, jossa on valittu sovellettava laki tai puolisoiden asuinpaikkaan avioliiton solmimisen hetkellä taikka kansalaisuuteen. Jos asetusta ei voida soveltaa, asia ratkaistaan kansallisten sääntöjen mukaan.
Omaisuuden jako riippuu suuresti sovellettavasta laista. Tämä voi vaikuttaa esimerkiksi siihen:
Avioehdon vaikutus: Joissakin maissa noudatetaan yhteisomistuksen periaatetta, kun taas toisissa maat omaisuus katsotaan henkilökohtaiseksi, ellei avioehtoa ole laadittu.
Esimerkiksi Suomessa ilman avioehtoa puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, mutta Ranskassa varallisuus voi olla erillistä, ellei muuta ole sovittu.
Yritysvarallisuus: Jos toinen puoliso omistaa yrityksen, yrityksen kohtelu avioerossa vaihtelee maittain. Esimerkiksi Suomessa yrityksen arvo otetaan huomioon osituksessa, ellei avioehtoa ole.
Kiinteä omaisuus: Kiinteistöt voivat kuulua sen maan lain piiriin, missä ne sijaitsevat, vaikka itse avioero käsiteltäisiin muualla. Esimerkiksi jos suomalaisella puolisolla on kiinteistö Espanjassa, avioeron yhteydessä Espanjan lainsäädäntöä voidaan soveltaa kiinteistön omistusjärjestelyihin.
Kansainvälisessä avioerossa omaisuuden jakaminen voi vaikuttaa myös perintösuunnitteluun. EU:ssa perintöasioihin sovelletaan perintöasetusta, jonka mukaan perintöön sovellettava laki määräytyy vainajan viimeisen vakituisen asuinpaikan mukaan. Kansainvälisten parien kannattaa laatia testamentti, jossa määritellään omaisuuden jakautuminen kuoleman varalta. On myös tärkeää varmistaa, että avioerossa sovitut asiat eivät aiheuta ristiriitaa tulevissa perintöasioissa.
Kansainväliseen avioeroon kannattaa varautua laatimalla avioehtosopimus, jossa sovitaan, miten omaisuus jaetaan eron sattuessa ja minkä maan lakia avioeroon ja omaisuuden jakamiseen sovelletaan.
Laadimme avioehtosopimuksen kiinteään 300 euron hintaan. Koska palvelemme etänä, hinta ei sisällä todistamista. Kahden esteettömän todistajan tulee allekirjoittaa avioehtosopimus.
Autamme myös kansainvälinen avioeron mukanaan tuomissa juridisissa ja käytännön haasteissa. Juristimme tarjoaa asiantuntevaa apua lainvalintaan, omaisuuden jakamiseen ja tuomioistuinasioihin liittyvissä kysymyksissä.
Ota yhteyttä tilanteesi kartoittamiseksi. Alkukartoitus on maksuton, eikä yhteydenotto sido sinua mihinkään.
Tilanteesi alkukartoitus on maksuton. Vastaamme yhteydenottoosi saman päivän aikana.
Voit olla meihin aina yhteydessä matalalla kynnyksellä. Tilanteesi alkukartoitus on maksuton.
Law Clinic Oy | 3263868-2 | info(at)lawclinic.fi