Osituksen sovittelu ja kohtuullistaminen

Ositus on avioliiton päättyessä suoritettava omaisuuden jako, jossa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan. Pääsääntöisesti osituksessa omaisuus jaetaan tasan, mutta joissain tilanteissa tasajako voi johtaa kohtuuttomuuteen. Tällöin on mahdollista vaatia osituksen kohtuullistamista eli sovittelua.

Tässä artikkelissa käsittelemme, milloin osituksen sovittelu voi tulla kyseeseen, millä perusteilla sitä voidaan vaatia ja miten asiassa kannattaa edetä.

Mitä ositus tar­koit­taa?

Avio­lii­ton päät­tyes­sä teh­dään puolisoiden välillä joko ositus tai omai­suu­den erottelu. Ositus teh­dään sil­loin, jos avio­puo­li­soil­la ei ole avio­eh­tosopimusta, jolla on poissuljettu avio-oikeus. Osi­tuk­ses­sa puo­li­soi­den avio-oi­keu­den alai­nen omai­suus jae­taan läh­tö­koh­tai­ses­ti tasan puo­li­soi­den kesken. Osi­tuk­sen seu­rauk­se­na enemmän omistava puo­li­so joutuu luo­vut­ta­maan omai­suut­taan vä­hem­män omistavalle puo­li­sol­le ta­sin­ko­na.

Omai­suu­den erottelu teh­dään sil­loin, kun puo­li­soil­la ei ole avio-oi­keut­ta tois­ten­sa omai­suu­teen, eli kun avio­eh­to on tehty. Täl­löin puo­li­sot pi­tä­vät oman omai­suu­ten­sa, eikä puo­li­soi­den omai­suut­ta tasata. Myös omaisuuden erottelua voidaan sovitella.

Milloin osituksen sovittelu on mahdollista?

Oikeus osituksen sovitteluun perustuu avioliittolakiin, jonka mukaan ositusta voidaan sovitella, jos ositus joh­tai­si koh­tuut­to­maan lop­pu­tu­lok­seen tai siihen, että toinen puo­li­so saisi pe­rus­teet­to­mas­ti ta­lou­del­lis­ta etua.

Osi­tuk­sen so­vit­te­lus­sa ote­taan huo­mioon eri­tyi­ses­ti avio­lii­ton kes­toai­ka, puo­li­soi­den toi­min­ta yh­tei­sen ta­lou­den hy­väk­si sekä muut näihin ver­rat­ta­vat puo­li­soi­den ta­lout­ta kos­ke­vat seikat. Käy­tän­nös­sä so­vit­te­lus­sa kiin­ni­te­tään huo­mio­ta osi­tuk­sen koh­tuul­li­suu­teen suh­tees­sa siihen pa­nok­seen, jonka puo­li­sot ovat an­ta­neet yh­tei­sel­le ta­lou­del­le.

Sovittelu voi tulla kyseeseen erityisesti seuraavanlaisissa tilanteissa:

1. Puolisoiden taloudellinen tilanne on merkittävästi epätasapainossa. Esimerkiksi toinen puoliso on huomattavasti varakkaampi kuin toinen, ja tasajako johtaisi kohtuuttomaan tilanteeseen.

2. Lyhyt avioliitto. Jos avioliitto on kestänyt vain lyhyen aikaa, toinen puoliso voi vaatia sovittelua, jos tasajako ei vastaisi puolisoiden panostusta yhteiseen talouteen.

3. Toinen puoliso on kerryttänyt varallisuutta yksin. Jos toinen puoliso on esimerkiksi perinyt tai saanut huomattavia varoja ennen avioliittoa, voidaan ositusta sovitella niin, että omaisuus ei päädy kohtuuttomasti toiselle puolisolle.

4. Toinen puoliso on toiminut epärehellisesti. Esimerkiksi jos toinen puoliso on tuhlannut yhteistä omaisuutta tai piilottanut varallisuutta ennen ositusta, sovittelua voidaan vaatia.

5. Yritystoiminta. Jos toinen puoliso omistaa yrityksen tai harjoittaa elinkeinoa, jonka varat sisältyvät avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, osituksen lopputulos voi uhata yritystoiminnan jatkumista. Tällöin sovittelu voi olla tarpeen.

Miten osi­tus­ta voi­daan koh­tuul­lis­taa?

Osi­tuk­sen so­vit­te­lu­ on laissa tar­koin ra­ja­ttu. Osi­tus­ta voi­daan koh­tuul­lis­taa mää­rää­mäl­lä, että:

• Ta­sin­gon määrää ra­joi­te­taan.
• Avio-oi­keu­den pii­riin muu­toin kuu­lu­va omai­suus ra­ja­taan avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lel­le.
• Avio­eh­to­so­pi­muk­sen vuoksi avio-oi­keu­den pii­riin muu­toin kuu­lu­ma­ton omai­suus kuuluu avio-oi­keu­den pii­riin.

Osi­tuk­sen so­vit­te­lus­sa voi­daan esi­mer­kik­si alen­taa mak­set­ta­vaa ta­sin­gon määrää tai pois­taa ta­sin­gon­mak­su­vel­vol­li­suus ko­ko­naan. Sovittelussa voi­daan myös esi­mer­kik­si mää­rä­tä, että toisen puo­li­son pe­rin­tö­nä saama kesämökki ei kuu­lu­kaan avio-oi­keu­den pii­riin.

So­vit­te­lua voidaan käyt­tää myös omai­suu­den ero­ttelussa, kun puolisoilla on avioehtosopimus. So­vit­te­lul­la voi­daan puut­tua avio­eh­don si­säl­töön. Yksi tapa koh­tuul­lis­taa osi­tus­ta on poi­ke­ta avio­eh­to­so­pi­muk­ses­ta niin, että avio-oi­keu­den ul­ko­puo­lel­le ra­jat­tua omai­suut­ta pa­lau­te­taan avio-oi­keu­den pii­riin.

Miten edetä, jos osituksen kohtuullistaminen on tarpeen?

Osi­tuk­sen so­vit­te­lua pitää erikseen vaatia. Yleen­sä osi­tuk­sen so­vit­te­lua vaaditaan sil­loin, kun puo­li­sot eivät pääse yh­tei­sym­mär­ryk­seen osi­tuk­ses­ta. Ensisijaisesti puolisoiden kannattaa pyrkiä sopimaan osituksesta keskenään, jolloin vältytään pitkiltä ja kalliilta oikeusprosesseilta. Osapuolten keskinäiset neuvottelut johtavat parhaassa tapauksessa ositussopimuksen laatimisen, jonka molemmat osapuolet hyväksyvät.

Käytännössä osi­tusta so­vit­ellaan toi­mi­tuso­si­tuk­sis­sa, eli osi­tuk­sis­sa, jotka tekee puo­li­soi­den si­jas­ta tuo­miois­tui­men mää­rää­mä pe­sän­ja­ka­ja. Vaa­ti­mus osi­tuk­sen so­vit­te­lus­ta tulee läh­tö­koh­tai­ses­ti tehdä pe­sän­ja­ka­jal­le.

Jos tilanne on se, että ositus on jo tehty, vaa­ti­mus osi­tuk­sen so­vit­te­lus­ta esi­te­tään nos­ta­mal­la kanne kä­rä­jä­oi­keu­des­sa. Kanne sovitteluvaatimuksesta on nostettava käräjäoikeudessa kuuden kuukauden määräajassa osituksen toimittamisesta.

Miten juristi voi auttaa?

Osituksen kohtuullistaminen ja sovittelu voivat tulla kyseeseen, jos tasajako johtaisi kohtuuttomuuteen. Jos osituksen lopputulos tuntuu epäoikeudenmukaiselta, suosittelemme kääntymään juristimme puoleen, joka selvittää mahdollisuudet sovitteluun. Autamme kaikissa ositukseen liittyvissä kysymyksissä ja varmistamme, että puolisoiden oikeudet toteutuvat.

Ota yhteyttä tilanteesi kartoittamiseksi. Alkukartoitus on maksuton, eikä yhteydenotto sido sinua mihinkään.