Työsopimus ja työsuhteen tunnusmerkit

Työsopimuslain 1 luvun 1 § sisältää määritelmän työsopimuksesta. Säännöksen mukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Työsuhteen tunnusmerkkejä ovat:

1. Sopimus (kirjallinen tai suullinen)
2. Henkilökohtainen työntekovelvoite 
3. Työn tekeminen työnantajan lukuun
4. Työstä saatava vastike eli palkka
5. Työn johto ja valvonta

Työsuhteen ja yritystoiminnan välinen rajanveto on tärkeä, sillä jos edellä mainitut työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, kyse on työsuhteesta ja työlainsäädäntö tuo työntekijälle oikeuksia ja työnantajalle velvollisuuksia. Työlainsäädäntö on säädetty heikomman osapuolen suojaksi, eli työntekijää turvaavat esimerkiksi irtisanomisaika, sairausajan palkanmaksuvelvollisuus, työehtosopimukseen perustuva minimiansiotaso, työaikasuojelu, erilaiset työturvallisuussäädökset, työterveyshuolto sekä ammattitauti- ja tapaturmavakuutus. Yrittäjäsopimuksissa nämä velvoitteet jäävät usein yrittäjän itsensä vastuulle.

Rajanveto työntekijän ja yrittäjän välillä

Rajan vetäminen työnsuhteen ja yrittäjäsuhteen välillä ei ole aina helppoa ja selkeää. Vaikka sopimusta tehtäessä työnteon luonteesta vallitsisi osapuolten välillä yhteisymmärrys, voi riitatilanteita syntyä esimerkiksi sopimusta irtisanottaessa tai viranomaisten toteuttaessa lainvalvontaa. Mikäli työsuhde on luokiteltu virheellisesti yrittäjäsuhteeksi, työnantaja saattaa joutua esimerkiksi maksamaan työlainsäädäntöön perustuvia etuuksia ja sosiaaliturvamaksuja takautuvasti.

Rajanvetoon on lainsäädännöllä pyritty tarjoamaan apua ja työsopimuslain soveltamisalasäännöksen muutos astui 1.7.2023 voimaan. Lakimuutos ei vaikuta työsuhteen määritelmään, vaan tarkoituksena on helpottaa työntekosuhteen oikeudellisen luonteen ratkaisemista.

Mikäli työsuhteen olemassaolo jää tulkinnanvaraiseksi työsopimuslain 1 luvun 1 §:n työsuhteen tunnusmerkkien arvioimisen jälkeen, olemassaolo ratkaistaan kokonaisarvioinnilla. Kokonaisarvioinnissa huomioidaan:

1. työn tekemisen ehdot;
2. olosuhteet, joissa työtä tehdään;
3. osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta; sekä
4. muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.

Arvioinnissa huomioidaan esimerkiksi se, mitä osapuolet ovat sopineet vastuiden, oikeuksien ja velvollisuuksien jakautumisesta ja se, millaiseen toimintaan ja toimialaan työ liittyy. Kokonaisarvioinnissa annetaan merkitystä myös sille, mitä osapuolet ovat sopineet, tarkoittaneet tai käsittäneet työstä sopiessaan. Muina arvioinnissa vaikuttavina seikkoina voidaan huomioida esimerkiksi yrittäjäriskin toteutuminen, työnsuorittajan toiminnan yleisyys ja julkisuus sekä erilaisia muodollisia seikkoja, kuten se, tehdäänkö työtä yhtiömuodossa tai toiminimen kautta. Kokonaisharkinnassa korostuu etenkin sen arviointi, tehdäänkö työtä epäitsenäisessä vai itsenäisessä asemassa suhteessa työn teettäjään.

Yrittäjien välinen sopimus suoritettavasta työstä

Yrittäjäsopimus, yhteistyösopimus, sopimusyrittäjäsopimus, alihankintasopimus, toimeksiantosopimus, freelancer-sopimus…  Termejä on yhtä monta kuin sopimuksiakin, mutta sopimuksen tarkoitus on näissä usein sama: toinen yritys tai yksinyrittäjä tarjoaa työpanostaan ja osaamistaan toiselle yritykselle. Sopimusta käytetään esimerkiksi kauneudenhoitoalalla, myynti- ja konsulttityössä. Sopimussuhde voi olla määräaikainen, esimerkiksi tietyn toimeksiannon pituinen, tai toistaiseksi voimassaoleva jatkuva alihankinta- tai yhteistyösuhde.

On tärkeää huomata, että yrittäjänä toimiminen tuo mukanaan myös vapauden ja itsenäisyyden, joita työsuhteessa ei ole. Yrittäjä voi itse päättää työajoistaan, työmenetelmistään ja hinnoittelustaan, mutta samalla hän kantaa vastuun toiminnan taloudellisista riskeistä ja menestyksestä. Yrittäjyyteen liittyy myös suurempi sopimusvapaus, ja osapuolten välinen neuvotteluvara on laajempi kuin työsuhteessa, jossa lainsäädäntö ja työehtosopimukset rajoittavat sopimusehtojen sisältöä.

Kun yritykset solmivat yrittäjien välisiä sopimuksia, on tärkeää, että sopimuksen ehdot on määritelty selkeästi, jotta vältetään epäselvyydet ja mahdolliset erimielisyydet. Sopimuksissa tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi seuraaviin seikkoihin:

1. Työn laatu ja laajuus: Mitä työtä tehdään, mihin mennessä ja millä ehdoin.
2. Korvaukset ja maksuehdot: Miten ja milloin työstä maksetaan korvaus, sekä mitä korvaus sisältää (esimerkiksi matkakulut, materiaalikustannukset).
3. Vastuut ja velvollisuudet: Miten riskit ja vastuut jaetaan osapuolten välillä, esimerkiksi vahingon sattuessa tai työn laatuun liittyvien riitojen ilmetessä.
4. Sopimuksen kesto: Onko sopimus määräaikainen vai toistaiseksi voimassa oleva, ja millä ehdoilla sen voi irtisanoa.
5. Salassapito- ja kilpailukieltolausekkeet: Miten osapuolet sitoutuvat suojelemaan luottamuksellisia tietoja tai rajoittamaan kilpailua sopimussuhteen aikana ja sen jälkeen.

Näiden seikkojen selkeä määrittely sopimuksessa auttaa ennaltaehkäisemään riitoja ja varmistamaan, että molemmat osapuolet ymmärtävät oikeutensa ja velvollisuutensa.

Sopimuksen laatiminen kannattaa antaa juristimme laadittavaksi, jotta vältytään mahdollisilta riitatilanteilta. Juristi auttaa varmistamaan, että sopimus noudattaa voimassaolevaa lainsäädäntöä ja että osapuolten oikeudet ja velvollisuudet on kuvattu riittävän tarkasti. Ota yhteyttä tilanteesi kartoittamiseksi ja tarjouksen saamiseksi. Alkukartoitus on maksuton, eikä yhteydenotto sido mihinkään.