Avoliittolain mukaan avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella. Avoliittolaki ja hyvitysvaatimus koskee avopuolisoita, jotka ovat asuneet yhdessä vähintään viisi vuotta tai joilla on yhteisiä lapsia.
Avoliiton päättyessä tehdään omaisuuden erottelu, jossa lähtökohtaisesti kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa. Avopuolisolla on kuitenkin oikeus hyvitykseen yhteisen talouden hyväksi antamastaan panoksesta, jos toinen avopuoliso saisi omaisuuden erottelussa perusteetonta etua antamastaan panoksesta.
Hyvityksen edellytykset
Avoliiton päättyessä omaisuus ja velat jaetaan lähtökohtaisesti sen mukaan, kenelle ne kuuluvat. Tämä voi aiheuttaa epätasapainoa tilanteissa, joissa toinen puoliso on panostanut yhteiseen talouteen merkittävästi ilman omistusoikeutta vastaavaan omaisuuteen, jolloin hyvitys voi tulla kyseeseen.
Hyvitystä voi vaatia seuraavien edellytysten täyttyessä:
Avoliiton päättyminen: Hyvitystä voi vaatia vasta avoliiton päätyttyä, joko eron tai toisen puolison kuoleman vuoksi, jolloin hyvitysvaatimus tehdään avopuolison perillisille.
Merkittävä panostus: Hyvitystä voidaan hakea, jos toinen puoliso on antanut merkittävän panoksen yhteiseen talouteen tai toisen puolison omaisuuteen. Panostus voi olla esimerkiksi rahallista panostusta (esim. puoliso on maksanut suurimman osan asunnon lainasta tai remontista, vaikka asunto on toisen omistuksessa) tai työpanosta (esim. puoliso on tehnyt paljon työtä, kuten remontoinut toisen puolison omistamaa kiinteistöä).
Epätasapaino yhteisen talouden hyödyissä: Hyvitystä voi saada, jos panostuksesta on koitunut selkeä hyöty toiselle puolisolle tai yhteistaloudelle, mutta panostuksen antanut puoliso ei itse ole hyötynyt vastaavasti.
Esimerkkejä hyvitystilanteista
Remontit ja investoinnit:
Jos avopuoliso A on rahoittanut avopuoliso B:n omistaman asunnon remontin merkittävällä summalla, A voi vaatia hyvitystä B:ltä avoliiton päättyessä. Jos avopuoliso A maksaa 20 000 euron keittiöremontin avopuoliso B:n omistamaan asuntoon. Jos avoliitto päättyy, keittiön arvo nostaa B:n omaisuutta, mutta A:lle ei jää mitään korvausta rahallisesta panoksestaan, ellei hän vaadi hyvitystä.
Toinen esimerkki koskee remonttityöpanosta: Avopuoliso A osallistuu talkootyöllä B:n mökin rakentamiseen ja käyttää siihen kuukausien työpanoksen. Jos mökki jää B:n omaisuudeksi, A voi vaatia hyvitystä työpanoksestaan.
Toisen omaisuutta koskevan lainan lyhentäminen:
Jos asunto on vain toisen puolison omistuksessa, mutta molemmat avopuolisot lyhentävät lainaa, syntyy ei-omistavalle puolisolle oikeus vaatia hyvitystä avoliiton päättyessä.
Kotitaloustyö ja lasten hoito:
Jos toinen puoliso on omistautunut perheen arjen pyörittämiseen ja tukenut toisen yritystoimintaa, voi olla perusteltua vaatia hyvitystä, jos avoliiton päättyessä kotityön tekijä jää taloudellisesti heikompaan asemaan.
Avopuoliso A jää kotiin hoitamaan pariskunnan yhteisiä lapsia ja hoitaa talouden, kun taas B tekee uraa ja kasvattaa omaa varallisuuttaan. Jos avoliitto päättyy, A voi jäädä taloudellisesti heikompaan asemaan, koska hän on panostanut kotityöhön eikä ole kartuttanut omaa omaisuuttaan. A:lla voi olla oikeus hyvitykseen.
Yritystoiminnan tukeminen:
Avopuoliso A auttaa B:n yritystoimintaa esimerkiksi hoitamalla kirjanpitoa, asiakassuhteita tai tarjoamalla työpanostaan ilman palkkaa. Jos yritys kasvaa ja sen arvo lisääntyy, mutta A ei saa mitään korvausta, hän voi vaatia hyvitystä.
Hyvityksen määrä
Hyvityksen suuruus riippuu siitä, miten merkittävää toisen puolison panostus on ollut ja miten se on hyödyttänyt yhteistä taloutta tai toista puolisoa. Hyvitysvaatimuksessa tulee ottaa huomioon:
- Panostuksen rahallisen arvo.
- Omaisuuden arvonnousu panostuksen seurauksena.
- Molempien puolisoiden taloudellinen asema.
Hyvityksen ulkopuolelle jäävät tilanteet
Hyvitystä ei voida vaatia, jos panostus on ollut vähäistä tai jos kumpikaan puoliso ei ole hyötynyt toisesta merkittävästi. Esimerkiksi normaalit kotitalouden kulut, kuten ruokamenot tai arkiset kodinhoitotyöt, eivät yleensä oikeuta hyvitykseen.
