Edunvalvontavaltuutus on ennakollinen oikeudellinen järjestely, jolla täysi-ikäinen henkilö voi itse määrätä, kuka hoitaa hänen asioitaan myöhemmin, jos oma kyky tehdä päätöksiä heikkenee esimerkiksi sairauden, muistisairauden tai onnettomuuden vuoksi. Sen keskeinen ajatus on, että henkilö voi varautua etukäteen ja nimetä luotetun valtuutetun hoitamaan taloudellisia ja muita valtakirjassa määriteltyjä asioita silloin, kun siihen on todellinen tarve.

Tämä tekee edunvalvontavaltuutuksesta monelle kevyemmän ja henkilökohtaisemman vaihtoehdon kuin viranomaisen määräämä edunvalvonta, koska valtuuttaja voi itse vaikuttaa valtuutuksen sisältöön, laajuuteen ja siihen, kuka tehtävää hoitaa. Käytännössä valtakirjassa voidaan määrätä esimerkiksi omaisuuden hoidosta, laskujen maksamisesta, pankkiasioista, kiinteistöasioista, yritysasioista ja henkilöä koskevista asioista. Jotta valtuutus toimii tarkoitetulla tavalla, sen sisällön miettiminen ja laatiminen on tärkeää tehdä huolella.

Mikä edunvalvontavaltuutus käytännössä on?

Edunvalvontavaltakirja laaditaan aina etukäteen ja sen voi laatia kuka tahansa täysi-ikäinen henkilö, joka ymmärtää valtuutuksen tarkoituksen ja sisällön. Edunvalvontavaltuutus ei tule voimaan heti allekirjoituksella, vaan vasta silloin, kun valtuuttaja on tullut kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan lääkärin toteamana ja Digi- ja väestötietovirasto vahvistaa valtuutuksen. Siksi kyse ei ole tavallisesta asiointivaltakirjasta, vaan nimenomaan tulevaisuuteen varautumisen välineestä.​

Edunvalvontavaltuutuksen arvo on siinä, että oma tahto voidaan ilmaista etukäteen. Valtuuttaja voi päättää, kuka toimii valtuutettuna, tuleeko varavaltuutettu nimetä ja mitä asioita valtuutettu saa tai ei saa tehdä.

Lakimuutos 1.5.2026 koskien valtuuttajan omistamia asuntoja ja kiinteistöjä

1.5.2026 voimaan tulleet muutokset holhoustoimilakiin ja lakiin edunvalvontavaltuutuksesta tähtäävät siihen, että edunvalvojien ja edunvalvontavaltuutettujen tehtävien hoitaminen olisi aiempaa sujuvampaa ilman, että oikeusturva heikkenee. Edunvalvontavaltuutuksen kannalta käytännössä merkittävin muutos koskee asuntoja ja kiinteistöjä koskevia oikeustoimia.

Jatkossa 1.5.2026 tai sen jälkeen tehdyllä edunvalvontavaltakirjalla valtuutettu voi hoitaa kiinteistöä koskevia asioita suoraan valtakirjan perusteella, jos hänellä on oikeus hoitaa valtuuttajan omaisuutta ja muita taloudellisia asioita. Erillistä kiinteistötoimia koskevaa mainintaa ei enää tarvita, ellei valtuuttaja halua rajata toimivaltaa.

Tämä on merkittävä käytännön muutos, koska aiemmin valtuutetulla oli oikeus myydä, vuokrata, luovuttaa, kiinnittää tai pantata kiinteää omaisuutta vain, jos tällainen toimivalta oli nimenomaisesti kirjattu valtakirjaan. Monessa vanhassa valtakirjassa juuri tämä kohta on jäänyt puutteelliseksi, mikä on voinut estää tarkoituksenmukaisen toiminnan myöhemmin.

Mitä muutos tarkoittaa vanhoille valtakirjoille?

Lakimuutos ei korjaa automaattisesti ennen 1.5.2026 tehtyjä edunvalvontavaltakirjoja. Uutta sääntelyä sovelletaan vain lain voimaantulon jälkeen allekirjoitettuihin valtakirjoihin.

Jos vanha valtakirja ei sisällä erillistä määräystä kiinteää omaisuutta koskevista toimista, valtuutetulla ei ole tältä osin toimivaltaa pelkästään yleisen taloudellisia asioita koskevan valtuutuksen perusteella. Tämän vuoksi vanhojen valtakirjojen läpikäynti on nyt erityisen tärkeää etenkin silloin, kun asiakkaalla on asunto-osake, omakotitalo, sijoituskiinteistö tai muuta kiinteää omaisuutta.

Valtuuttaja voi halutessaan muuttaa aiemmin antamaansa valtuutusta tekemällä uuden edunvalvontavaltakirjan.​ Käytännössä monelle asiakkaalle tämä on nyt perusteltu toimenpide, jos aiempi valtakirja on laadittu vanhan sääntelyn aikana eikä sen sisältöä ole tarkistettu vähään aikaan.​

Muut tärkeät muutokset

Lakimuutoksessa kevennettiin myös esteellisyyssääntelyä. Edunvalvontavaltuutettu ei enää ole esteellinen edustamaan valtuuttajaa vain sillä perusteella, että vastapuolena on valtuutetun vanhemman sisarus.​ Tämä voi helpottaa käytännön asioiden hoitamista erityisesti perhe- ja sukutilanteissa, joissa osapuolten väliset suhteet ovat läheisiä mutta eivät enää automaattisesti muodosta estettä.​

Lisäksi tavanomaisten ja taloudelliselta merkitykseltään vähäisten lahjojen antaminen helpottuu, jos lahjojen antamisen perusteet on yksilöity valtakirjassa.​ Valtuutettu ei kuitenkaan saa antaa valtuuttajan puolesta lahjoja itselleen, joten valtuuttajan suoja säilyy tältä osin edelleen vahvana.​

Myös tilanteet, joissa valtuutetun tehtäviin määrätään tämän tilapäisen esteen vuoksi varavaltuutettu, selkeytyvät. Jatkossa tämän edunvalvojan oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät pääosin edunvalvontavaltakirjan mukaan, mikä vahvistaa valtuuttajan tahdon toteutumista.​

Milloin valtakirja kannattaa tarkistaa?

Edunvalvontavaltakirjan päivittäminen on perusteltua yleensä seuraavissa tilanteissa:

• Valtakirja se on tehty useita vuosia sitten
• Perhe- tai varallisuustilanne on muuttunut
• Valtakirja on laadittu hyvin yleisluonteiseksi
• Jos valtuuttaja ei ole varma, sisältääkö valtakirja nimenomaiset määräykset kiinteistötoimista, lahjoista tai varavaltuutetusta

Hyvin laadittu edunvalvontavaltakirja on edelleen ennen kaikkea ennakoinnin väline. Lakimuutos helpottaa uusien valtakirjojen laatimista ja käyttöä, mutta samalla se antaa hyvän syyn tarkistaa, vastaavatko vanhat asiakirjat tämän päivän tarpeita ja asiakkaan todellista tahtoa.